Mykkäelokuvista kassamagneettielokuviin – lyhyt katsaus elokuvan historiaan

28.12.1895, Pariisi. Lumiéren veljekset järjestivät maailman ensimmäisen maksullisen elokuvanäytöksen. Liput maksoivat yhden frangin ja paikalle oli kutsuttu Pariisin kulttuuriväkeä. Tästä päivästä alkoi elokuvan historia, joka on muuttunut noin satavuotisen historiansa aikana uutisten ja propagandan välityskeinosta arvostetuksi taidemuodoksi ja suosituksi viihdevälineeksi.

Mykkä- ja mustavalkoelokuvat

Elokuvat säilyivät pitkään lyhytelokuvina, sillä pitkien elokuvien ajateltiin olevan taloudellisesti kannattamattomia. Varsinaisen muutoksen lyhyelokuvista pitkäelokuviin pani alulle yhdysvaltalainen D.W. Griffith, jonka Yhdysvaltain sisällissotaa käsittelevä, The Birth of Nation, (suom. Kansakunnan synty) innoitti menestyksellään muitakin tuottamaan pitkiä elokuvia. Griffith loi myös uusia teknisiä ratkaisuja elokuviin, joista monet ovat säilyneet tähän päivään saakka – yhtenä esimerkkinä leikkaaminen.

Ensimmäinen varsinainen elokuvateollisuus sai alkunsa Italiassa, mutta päättyi lopulta mm. näyttelijöiden koviin palkkavaatimuksiin. Italian jälkeen elokuvateollisuuden keskus syntyi Yhdysvaltain Kaliforniaan, jossa rahasta ei ollut pulaa.

Ensimmäiseen maailmaansotaan mennessä elokuva oli levinnyt teollistuneiden maiden suosituksi viihdemuodoksi. Tähän saattoi vaikuttaa osaltaan mykkyys, joka poisti kielimuurin.

Ääni ja väri mukaan

Ensimmäinen puhuttu pitkäelokuva, The Jazz Singer, aloitti äänielokuvien yleistymisen 1920-luvulla. Yleisö alkoi janota koomikoiden vitsailuja yhä enemmän. Äänen tuleminen mukaan elokuviin synnytti myös uusia genrejä, joista merkittävimpänä musikaali.

Värit tulivat elokuviin mukaan Technicolor-järjestelmän myötä. Varhaisille värielokuville oli tyypillistä hyvin rikkaat värit. Muutos vaikutti myös elokuvien tyyliin; mustavalkoelokuvien dramaattinen valaistus, joka oli tyypillistä etenkin film noir -elokuville, hävisi lähes kokonaan. Mustavalkoelokuvien tekeminen ei kuitenkaan lakannut täysin; esimerkiksi Steven Spielberg on käyttänyt sitä taiteellisena ratkaisuna myöhemminkin.

Televisio haastoi Hollywoodin

1950-luvulla elokuvateollisuus sai kilpailijan televisiosta; useat elokuvateatterit ajautuivat konkurssiin. Yleisön houkuttelemiseksi tarvittiin uusia keinoja, ja laajakuvaformaatti sai alkunsa. Tämä synnytti lukuisia mahtipontisia elokuvia, kuten Spartacus (1960). 1970-luvulla elokuviin tuli mukaan verta ja väkivaltaa ja elokuvankerronta muuttui merkittävästi yllätyksellisten loppukäänteiden astuttua kuvioihin.

Moderni elokuva – kassamagneetit, animaatiot ja dokumentit

1970-luvulla aloitti uusi sukupolvi amerikkalaisia ohjaajia, mukanaan mm. Steven Spielberg ja George Lucas. Heidän elokuvansa saavuttivat suuren suosion yleisön ja kriitikoiden parissa. Näin syntyivät muhkeatuloiset kassamagneettielokuvat.

1990-luvulla digitaalisuus yleistyi nopeasti. Animaatioelokuvien suosio lähti myös huimaan nousuun. Ensimmäinen kokonaan tietokoneella tehty animaatioelokuva, Toy Story, sai ensi-iltansa 1995. Samalla myös VHS alkoi väistyä DVD:n alta.

2000-luvulla merkittävin muutos on ollut dokumenttielokuvien kaupallistuminen mm. Fahrenheit 9/11 suosion myötä. Myös 3D-elokuvat ovat saapuneet elokuvateattereihin. Tulevaisuuden mahdollinen mullistus elokuvan tiimoilta voikin liittyä tavallisten ihmisten mahdollisuuksiin kuvata elokuvia.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *