Bondista supersankareihin – tiiviistunnelmaiset toimintaelokuvat

Tyypillisessä toimintaelokuvassa päähenkilö tai -henkilöt kohtaavat erilaisia haasteita; elokuvia värittää usein väkivalta, räjähdykset ja hurjat takaa-ajokohtaukset. Elokuvat ovat näyttäviä ja kiivasrytmisiä ja katsojaan vaikutetaan mahtipontisilla erikoistehosteilla. Toimintaelokuvien kohderyhmänä ovat nuoret miehet, ja usein päähenkilönä nähdäänkin miespuolinen sankari. Viime vuosikymmeninä tosin myös toimintaelokuvissa on alkanut näkymään vahvoja naishahmoja.

Varhaiset toimintaelokuvat

Ensimmäisen toimintaelokuvan katsotaan olleen Edwin S. Porterin “Suuri junaryöstö” (1903). Varsinaisesti toimintaelokuvat alkoivat yleistyä ja kukoistaa kuitenkin vasta melko myöhään, 1980-1990-luvulla. Tuolloin ne vastasivat myös kyllästyneen yleisön vaatimuksiin tarjoamalla heille tempoltaan kiivaan katselukokemuksen sekä tuhdin annoksen väkivaltaa.

1960-luvulla toimintaelokuva-genreä dominoivat James Bond-elokuvat, joiden suosio on jatkunut nykypäivään saakka. Bond-elokuvat viehättivät eksoottisilla tapahtumapaikoillaan, nokkelalla huumorillaan ja rohkeilla stunteilla – viehättäviä naisnäyttelijöitä unohtamatta. James Bond tunnetaan rakkaudestaan vodkamartineihin ja rakkaudesta rahapeleihin – kasinot ovat hänelle kuin toinen koti.

1970-luku – poliisielokuvia ja aasialaisia taisteluelokuvia

Toimintaelokuvissa alkoi näkyä yhä enemmän väkivaltaa ja muuta aikuisille tarkoitettua sisältöä. Tämän mahdollistivat niitä koskeneiden rajoitusten löystyminen. Vuosikymmenen merkittävimpiin elokuviin lukeutuu poliisielokuvien klassikko, Dirty Harry (1971). Elokuva oli toimintaelokuvien eliittiikastiin lukeutuvan, Clint Eastwoodin, todellinen läpimurto Hollywoodissa.

Myös Hong Kongilaiset taisteluelokuvat yleistyivät länsimaissa ja inspiroivat useita suuren budjetin elokuvia, kuten Enter The Dragon (suom. Lohikäärmeen kidassa) jota tähditti legendaarinen Bruce Lee.

1980-luku – toimintaelokuvat jättimenestykseen

Hollywoodissa syntyi useita suuren budjetin toimintaelokuvia, jotka saavuttivat jättimäisen suosion. Steven Spielberg ja George Lucas tuottivat yhdessä ensimmäisen osan klassikoiksi muodostuneista Indiana Jones-elokuvista: Kadonneen aarteen metsästäjät. 80-luvulta ovat peräisin myös legendaariset Rambo-elokuvat, joiden pääosassa nähtiin Sylvester Stallone. Älykäs tappokone Rambo nousi populaarikulttuurin ikoniseksi hahmoksi.

Terminator – tuhoaja (1984) nosti puolestaan Arnold Schwarzeneggerin toimintaelokuvien supertähtien joukkoon.

Erityisen merkittävä toimintaelokuvien kehittymisen kannalta oli vuonna 1988 ensi-illassa nähty Die Hard. Elokuvan sankari, sympaattinen poliisi, joka ajautuu pakosta yksinäiseen sotaan poikkesi 80-luvun tyypillisistä, vahvoista toimintasankareista. Tämänkaltainen hahmotyyppi yleistyi myöhemmissä toimintaelokuvissa.

1990-luku – erikoistehosteiden läpimurto

Erikoistehosteiden paraneminen mahdollisti aiemmin realististesti kuvattujen ympäristöjen kehittymisen tyrmäävän upeiksi. Myös elokuvabudjetit kasvoivat räjähdysmäisesti. Tim Burtonin Batman (1989) ja sitä seuranneet taloudellisesti menestyksekkäät jatko-osat todistivat elokuvateollisuudessa olevan tilaa sarjakuviin pohjautuville elokuville.

2000-luku – Supersankareita ja 3D-elokuvia

2000-luvulla yhä useampia elokuvia on mahdollista katsoa kolmiulotteisesti, mitä monet toimintaelokuvat hyödyntävät erikoistehosteissaan. Myös etenkin Marvelin sarjakuviin perustuvat supersankarielokuvat ovat olleet merkittäviä kassamagneetteja 2000-luvulla ja nauttineet suurta suosiota ympäri maailmaa.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *